Eno Vanja

Anton Tšehovin Enon Vanjan kesäinen kartano Venäjän maaseudulla muuttuu tukahduttavaksi näyttämöksi, jossa väsymys, katkeruus ja menetetyt mahdollisuudet tihkuvat jokaisesta keskustelusta. Maatilan väen arki paljastaa, kuka on uurastanut toisten hyväksi, kuka elänyt mukavasti ja kuka jäänyt sivustakatsojaksi oman elämänsä raunioille. Astrovin uupunut mutta moraalisesti painava puhe luonnosta, työstä ja tulevaisuuden vastuusta antaa teokselle sen laajemman merkityksen. Vanja purkaa vihaansa professori Serebrjakovin tyhjyyteen ja omaan hukattuun elämäänsä, kun taas Helena Andrejevna, Sonja ja Maria Vasiljevna kantavat kukin hiljaista yksinäisyyttään, toivoaan ja itsepetostaan. Yön kireät kohtaukset, professoriin kohdistuva ärtymys, Voinitskin katumus ja Astrovin juopunut elämänväsymys syventävät draaman psykologista painoa. Samalla pinnan alla kytee rakkaus, kateus, uskollisuus ja sovittamaton kaipuu läheisyyteen. Vuonna 1897 julkaistu Enon Vanja on venäläisen modernin draaman mestariteos, joka kuvaa tarkasti ihmisten välisen vierauden, moraalisen epävarmuuden ja hiljaisen lohdun kaipuun. Tämä painos on täysin restauroitu modernilla ladonnalla ja räätälöidyllä kansikuvalla.