Kevättuulahduksia

Kevättuulahduksia on Niilo Mantereen vuonna 1891 ilmestynyt runokokoelma, jossa suomalaisen kansallisromantiikan, valistususkon ja henkisen heräämisen ihanteet kietoutuvat yhteen. Kevään, kesän ja juhannuksen sävyissä avautuu kuva Suomesta nuorena, elpyvänä kansakuntana, jonka voima syntyy työstä, sivistyksestä, totuuden etsinnästä ja yhteisestä päämäärästä. Luonto toimii sekä vertauskuvana että lohdun lähteenä: se heijastaa kasvua, puhtautta, sovintoa ja sisäistä vapautta, mutta muistuttaa myös elämän katoavaisuudesta. Runoissa korostuvat isänmaan palvelus, kansan yhteishenki, moraalinen kurinalaisuus ja se, että todellinen kunnia löytyy tunnon rauhasta eikä ulkoisista palkinnoista. Kokoelma liikkuu kotiseuturakkauden, lemmen, menetyksen ja kuoleman jälkeisen toivon välillä, mutta päätyy yhä uudelleen lohtuun: maallinen loisto väistyy, mutta sielun jalostuminen, taivaan valo ja tuleva rauha kantavat yli myrskyjen. Tämä on juhlavasti soiva, aatteellinen ja ajaton kuva suomalaisesta identiteetistä, joka rakentuu hengen, työn ja toivon varaan. Tämä painos on täysin restauroitu modernilla ladonnalla ja räätälöidyllä kansikuvalla.