Lemmentarina

Turgenevin Lemmentarina kuljettaa lukijan 1800-luvun venäläisen aatelismaailman hiljaisiin saleihin ja syrjäisten kartanoiden yksinäisyyteen, missä velat, velvollisuudet ja tunteet kietoutuvat toisiinsa. Nuori Boris Andrejitš Vjasovnin palaa vastahakoisesti perintötilalleen ja tutustuu naapuriinsa Pietari Vasiljevitš Krupitsyniin, karkean käytännölliseen entiseen upseeriin, jonka kanssa vanha maariita sovitaan ja josta tulee yllättävä ystävä. Heidän arkinen seuransa, teekupit, aamiaispöydät, tupakanhaju ja talouspuheet piirtävät lempeän mutta haikean kuvan maaseudun rutiineista, joissa lämpö syntyy ilman suuria sanoja. Kun Krupitsyn ryhtyy leikillisen päättäväisesti järjestämään Borisin elämää sotilasuran ja avioliiton suuntaan, kertomus saa komediallisen ja yhteiskunnallisesti tarkkanäköisen sävyn. Morsiamen, Sofia Kirillovna Sjadnjeprosvskajan, maatilalla avautuu hienostunut mutta levoton maailma: älykäs, varakas ja seurallinen leski pohtii yksinäisyyttä, vapautta ja sovinnaisuuden rajoja. Salonkikeskustelut kirjallisuudesta, avioliitosta ja naisen asemasta paljastavat hienovaraista jännitettä, kun taas illallisen teennäinen tunnelma ja myöhempi psykologinen kärhämä syventävät kertomuksen melankoliaa. Lopulta teos kuvaa häpeää, ylpeyttä ja myötätuntoa, ja nostaa esiin hiljaisen arvokkuuden, jota edustavat sekä Pasynkovin lempeys että ihmisten kyky löytää merkitys arkisesta seurasta. Tämä painos on täysin restauroitu modernilla ladonnalla ja räätälöidyllä kansikuvalla.