Sorron Lapset

Joel Lehtosen Sorron lapset (1923) piirtää tarkkanäköisen ja melankolisen kuvan syrjäisestä suomalaisesta rannikkokaupungista, jossa vanha satama, puiset talot ja lehmuksin reunustettu Esplanadi kätkevät alleen säätyerot, juorut ja hitaan henkisen tukahduttavuuden. Teoksen keskiössä on insinööri Tistelberg, levoton ja yksinäinen tarkkailija, joka tuntee vetoa tavallisiin ihmisiin mutta vierastaa valtaa, sovinnaisuutta ja porvarillista järjestystä. Hän vaeltaa autioilla kaduilla, kärsii kaupungin yksitoikkoisuudesta ja haaveilee vapaudesta, luonnosta ja kesästä, samalla kun hänen ympärillään ihmiset sitoutuvat velvollisuuksiin, joista hän itse tahtoo irti. Illalliskeskustelut Onni Tarkkasen ja hänen vaimonsa kodissa paljastavat avioliiton, toimeentulon ja sosiaalisen kunnianhimon ristiriitoja: maatila, talo, sääty, sivistys ja talonpoikaisuus muuttuvat pienistä yksityiskohdista koko maailmankuvaa koskeviksi kiistoiksi. Tistelberg jää usein sivustakatsojaksi, mutta hänen kauttaan avautuvat myös kaupungin aatteellinen ilmapiiri, vapaa-ajattelun perintö, kirkonvastaisuus ja modernin elämän harmaus. Julia Oljemarkin katkerat purkaukset juoruista, moraalisesta rappiosta, rahasta ja keinottelusta syventävät kuvaa yhteisöstä, jossa ulkoinen sivistys peittää sisäisen raadollisuuden. Sorron lapset on voimakas psykologisen realismin, yhteiskunnallisen tarkkanäköisyyden ja vieraantumisen romaani. Tämä painos on täysin restauroitu modernilla ladonnalla ja räätälöidyllä kansikuvalla.